tiistaina, tammikuuta 08, 2008

ASB vs. Anchor Liberty Ale

Voiko nuita edes verrata?
No Anchor Liberty Ale on taattua American Pale Alea. Joka maistuu minulle, ainakin toistaiseksi, aina. Join tuopillisen (keg)ASB:täni, A.L. Alen jälkeen. Ensin olut tuntui hiukan pliisulta humaloinnin suhteen mutta kun pari kulausta oli juotu, maistui ASB jo omalta itseltään. Maltaisempi runko ja mukava humalointi tasapainottaa oluen erittäin nautinnollisesi. Vaahto on tiivis ja pysyvä.

Olen tässä ajatellut myös perustaa mahdollisesti toisen blogin, joka keskittyisi pelkästään maisteluun. Tai sitten koittaisi jollakin tapaa järjestää tämän blogin siten, että maistelut voisi erotella... No katsoo nyt.

Onkohan Suomenmaassa enään (vai onko ollutkaan) kunnolla toimivaa esim. Brew Your Own (byo) tai Aussie Home Brewer (ahb) tapaista kotiolut yhdistystä, jossa ihmiset vapaasti keskustelevat käyttämistään menetelmistä, resepteistä ja välineistään webissä ja auttavat tuntemattomia asioihin vielä vihkiytymättömiä pääsemään eteenpäin koikeiluissaan. Itse ainakin kaipasin alussa ja kaipaan vieläkin keskustelua ja kommenttia, "sparrausta" onko resepti, väline tai jokin muu, jonkun toisen mielestä järkevä tai mahdollinen.
Oikeastaan se on tämän blogin alkuperäinen tarkoitus, keskustella suomenkielellä erilaisista oluenpanon mahdollisuuksista ja variaatioista. Ajattelin, että ainakin "aloittelijat" kirjoittaisivat kysymyksiä kommentteina, eikä aina edes tarvitsisi olla viimeisimmästä aiheesta, ja jos kykenisin auttamaan niin ilomielin vastaisin ja ehkä jopa joku muu joka olisi paininut saman ongelman kanssa kertoisi kokemuksistaan. Ajattelin, että jos saisi kerättyä mukavan porukan kasaan samanhenkisiä ihmisiä, voisi jopa koittaa laittaa saman kaltaisen foorumin pystyyn kuin ulkomaan elävillä on...
No odotellaan ja täytetään blogia omilla kokemuksilla (ja JJ:n), ehkä joku joskus saa näistäkin kirjoutuksista hyötyä. Tai ehkä suomessa ei enään muut tee kotona olutta ;-)

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aloittelevana kotipanijana (ekat pullot Coopersin Real Alea kypsymässä) tästä blogista on ollut ainakin jonkin verran hyötyä, kiitokset siitä. Olutopas.infon foorumillahan on jonkin verran keskustelua kotioluestakin, mutta ehkä kynnys siellä keskusteluun on suurempi. Oma kotiolutfoorumi kuulostaisi ihan hyvältä, tämän hetkiset olutyhdistykset (kotiolutyhdistys, perinteisen oluen yhdistys ym.) eivät ole tainneet saada vielä sellaista aikaiseksi? Viinitalo Melkkon sivuillakin on muutama viesti oluenpanemisesta, tosin vähälle on keskustelu jäänyt sielläkin. Voisi olla hyvä, jos tässä blogissa näkyisi jotenkin, että mahdollisiin aloittelijoiden kysymyksiin/kommentteihin vastaillaan.

Minkälaista/minkä merkkistä ominaispainomittaria muuten käytätte? Oma paketin mukana tullut mittari on huonohko, lukematarkkuus ei riitä kuin 0,005 asteeseen, pitäisi siis mahdollisesti hankkia uusi jatkoa ajatellen. Ja miten muuten puhdistatte 5 litran tynnyrit? Joku (jossain) kertoi huuhtelevansa vain kolmesti kiehuvalla vedellä - pesuaineitahan on aika ikävä käyttää, kun viimeisiä tippoja on hankala saada pois tynnyristä.

suorama kirjoitti...

Kiva, että hyötyä on ollut =-).
Ja onneksiolkoon, eka satsi on ehkä merkittävin koko touhussa. Jos onnistuu, niin antaa pontta jatkaa. Coopersin Real Ale on mielestäni hyvä valinta.
Olen siellä olutoppaan sivuillakin koittanut kannustaa ja vastailla kysyjille.

Tuota kysymiskynnystä koitin juuri tällä postauksella blogissani pienentää.
Tuli vain mieleeni, että oletko törmännyt siis sellaisiin(kaan) sivuhin jotka eivät vastaa, jos kokevat oloittelijan olevan kysyjä? Se nimitäin on mielestäni outoa käyttäytymistä. Törmään tähän kyllä useasti. Suomalainen työyhteisö kun on vain sellainen, että halutaan pitää asioita omana tietonaan ja taata tällä jotenkin muka työpaikkaansa. Sitten ihmetellään kun ei ylennystä / palkan korotusta / lomia yms. oikein tule. Ei kai, kun kukaan muu ei osaa tehdä niitä töitä... No se siitä.

Minulla oli ennen sellainen "melkko" malli jossa oli tarkkuus 0,001 mutta kun rikoin sen mittarini niin tämä uusi on jokin kolme asteikkoinen ja tarkkuus on 0,002 (Ostin sen Pispalan Viini- ja Oluttarvikkesta). Olen ajatellut ostaa jossain vaiheessa sellaisen Brix mittarin automaattisella läpötila korjauksella. Ne vain ovat kalliita mm. Bebek 75€.
Tynnyrit olen käsitellyt siten, että kun se on uusi, ennen oluen sisään laittoa, olen täyttänyt kiehuvalla vedellä ja antanut olla ainakin vartin. Mahdollisesti vielä huudellut kerran pari kiehuvalla vedellä. Täytyy muistaa, että peltitynnyri on n.100 asteinen kun siellä sitä vettä sisässä on, eli hanskat käteen.
Kun tynnyri tyhjentynyt, heti huuhtelu, ainakin kolmeen kertaan, eli niin, että vesi on puhdasta ulos tullessaan. Heiluttelen tynnyriä alassuin jotta saa kaiken mahdollisen veden pois. Nykyään laitan ensimmäisen huuhtelun jälkeen muutaman jyvän (teelusikan kärjellisen) astianpesukone ainetta tynnyriin ja huuhtelen sen jälkeen vähintään kolme kertaa. Tynnyristä ei saa tulla pesuaineen hajua.
Varastoin tynnyreitä välillä kyljellään välillä pystyssä joko suuakko alas tai ylös.
Kun taas otan tynnyrin käyttöön, riippuu päivästä (eli mielialasta) käytänkö kiehuvaa vettä ja muutamaa jyvällistä astianpesuainetta vai esim. jodoforia tai muuta desinfiointi ainetta. Mutta taas kolme huuhtelua tai niin kauan ettei pesuaineen hajua tunnu nuuhkaistessa tynnyrin suulta.
Mielestäni pesuainetta voi käyttää koska huuhdellessa riittävästi mahdollinen jäännös on niin pieni ettei se haittaa eikä maistu. Pesukoneesta tullessaan astioihin "parhaassa" tapauksessa jää enemmän jäämiä.

suorama kirjoitti...

Niin piti vielä lisäämäni, että kertaakaan tynnyriin ei ole jäänyt muodostumatta hiilihappoa. Eli hiiva ainakin toimii tällaisenkin tynnyri käsittelyn jälkeen.

suorama kirjoitti...

Tarkistin mittarini merkin, se vaikuttaisi oleva: "alla" ja ranskalainen. Vaikuttaisi olevan sinällään laadukas. Kelluu suorassa toisin kuin edellinen, asteikon välit sen verran suuret, että voi suunnilleen arvoja lukea 0,001 mukaan vaikka asteikko onkin sen 0,002.

Niin ja kiitos kommentista.

Anonyymi kirjoitti...

Juu, onhan sellaisillakin forumeilla tullut liikuttua, joissa keskustelu jää vähälle, kun kukaan ei vastaile kysymyksiin. Liekö sitten syynä kiire vai yleinen välinpitämättömyys tai tietämättömyys. Tuo "työpaikkasalailukin" on tuttua...

Tein tuon Coopersin Real Alen kahdesta purkista uutetta, enkä käyttänyt lisäsokeria - eilen laitoin jääkaappiin viilenemään. Pitäisi vielä pari viikkoa malttaa odotella ennen kuin pääsee maistelemaan miltä se oikeasti maistuu. Jokunen pullohan tässä on tullut korkattua kun olen seurannut hiilihapon kehittymistä. Eilen tuli jopa maisteltua koko pullollinen, yllättävän hyvää oli huoneenlämpöisenä ja hiivaisenakin :)

Eli ilmeisemmin harrastus tulee jatkumaan, kun eka satsi maistuu onnistuneelta. Seuraava uuteolut olisikin Muntonsin Gold Range English Bitter, sitä seuraavasta en sitten vielä tiedä. Mäskäyskin kyllä kiinnostaisi, mutta en taida vielä viitsiä hankkia kunnon mäskäysvälineitä, kun ei ole oikein säilytystilojakaan.

suorama kirjoitti...

Jään mielenkiinnolla odottamaan kommenttejasi valmiimmasta tuotoksesta. Joskus kokeilin tehdä kahdesta Black Rock Bitteristä 2x1,7kg 25 litraa olutta ja siitä tuli jotenkin tasapainotonta mm. liikaa paahteisuutta. Mutta kyllähän sen joi. Kun sitten tein viimeisen purkin, käytin siihen Muntonsin Medium kuivattua mallasuutetta sokerin asemesta, tuli oluesta miellyttävämpi. Coopersin kanssa olen käyttänyt tuota kuivattua uutemallasta melkein aina. Ainoastaan ensimmäisessä sokeria.

Tuo Real Ale on varmasti hyvää juuri kahden purkin satsina, tullee runkoa ja humalaa sopivasti lisää.

Olenkin aina sanonut, että oluen säilyvyyteen vaikuttaa kaikkein eniten juomatottumukset =-).

Yleensä otan myös jokusen pullon tarkkailuun. Maistelen ensimmäisen 3 - 5 päivän päästä (joskus jo aiemmin ;-) ), jos sopivasti poreita niin kylmään ja seuraavana päivänä kun kylmää, seuraava maisteluun.

Tuo Muntonsin Gold Range English Bitter on muistaakseni kunnon tavaraa. Jos löydät Woodfordesin tuotteita, kannattaa harkita josko kokeilisi sellaista. mm. Nelson's Revenge on erittäin hyvää.

Tuohon mäskäys hommaanhan pääsisi mukaan sitenkin ettei tarvitse olla julmettuja kattiloita yms. heti alkuun. Eli käyttäisi uutteita ja tekisi osan mäskäämällä. Jotkin kilpailuja (kotiolut) voittaneet oluet on tehty juuri niin. Voin katsoa jonkin ohjeen jos haluat jossa keitto koko on vaikka 5 - 10 litraa.

Ari kirjoitti...

Tuota Woodfordesia olen kuullut kehuttavan ja näkyy Melkkoonkin tulleen sitä tarjolle. Pitänee kokeilla kunhan saa Muntonsit käytettyä. Tuota osittaismäskäystä voisi kyllä miettiä, ohjeita en tarvinne - jonkinlaisen suunnan saan katsottua Järmälän Kotipanimomestarin käsikirjasta. Varsin hyvä kirja, uusi painos kirjasta olisi tarpeellinen (kun itsellä on vain kirjaston lainakirja).

suorama kirjoitti...

Lisäsin oikeaan osioon kohdan, jossa kehoitan keskusteluun kommentein. Onko mielestäsi "innostava"?

Minulla on myös kirja vain lainattuna kirjastosta. Yhdyn mielipiteeseesi kirjan hyvyydestä, vaikkakin siellä on mielestäni ristiriitaisuuksia, ei isoja, ja ehkä jopa nykytiedon mukaan "puutteelisuutta" tai ehdotonta faktaa joka on muuttunut. Täytyy tietenkin ottaa huomioon kirjan julkaisu ajankohta. Toisaalta ei voi epäonnistua jos kirjan neuvoja seuraa. Nämä ovat vain omia mielipiteitäni ja ne kuuluu jättää omaan arvoonsa. =-)

Ari kirjoitti...

Juu, ihan hyvältä tuo kehoitus vaikuttaa.

Uusintapainos/korjattu versio Järmälän kirjasta olisi kyllä paikallaan, ehkäpä se inspiroisi ihmisiä harrastuksen pariin. Joku innokas alan harrastajahan voisi Järmälän alkuperäistekstistä toimittaa uuden version, jonkinlaista rahallista avustustakin voisi varmaan saada esimerkiksi kotiolutseuroilta, kotiolutmyymälöistä, panimoliitolta yms.? Pitäisi varmaan liittyä kotiolutyhdistykseen ja ajaa ideaa eteenpäin.