maanantaina, joulukuuta 03, 2007

AlderSmoke Beer

Noniin!
Nyt on sitten saatu aikaiseksi ensimmäinen no Chill reilu 20 litraa. Kaikki, kuten normaalia, ei mennyt aivan suunitelmien mukaan. =-)

Grain Bill:

3,50 kg Pale Ale (Muntons)
0,50 kg Leppäsavu mallasta
0,50 kg Special B mallasta

60min keitto
40min E.K.G 30g
15min E.K.G 15g
10min Fuggle 15g

Rouhinta kesti tavattoman kauan. Tai siis itse rouhinta ei kestänyt ihan niin kauan kuin normaalisti, mutta kun taas piti "kehittää systeemiä" niin porakoneen virittäminen pastakone myllyyn vei tavattoman kauan. n. 2 - 2,5h

Mäskäys tapahtui seuraavasti:
Kun maltaat ruohittu suoraan mäskäys laatikkoon, ensin 6litraa 74,4 C vettä päälle ja kansi kiinni.
sitten kun isompi kattila saavutti saman lämmön 10litraa vettä lisää laatikkoon. Sekoitus. Mäski saavutti seuraavanlaisia lämpötiloja:
Laatikon alaosa aluksi 66 Yläosa 69C
Sekoitus 20min päästä.
pohja 65,2C
pinta 67C
75min päästä
pohja 63 C
pinta 65 C

Vierteen kierrätys alkoi 17:33 ja loppui 19:05 (perhe ruokaili tässä välissä).

Keräsin 5l ja 8l kattiloihin vierteen joka tuli suoraan laatikosta ja laitoin pysymään läpöisenä levylle. Keitin vedenkeittimellä n. 3,4l vettä siten ettei se aivan alkanut kiehumaan. Annoin seistä hetken ja laskin vierteen 3l kattilaan (laitoin osan jo levyillä oleviin). Samalla koitin saada isossa kattilassa lämpiämään 8l vettä n.76 asteiseksi. Kaadoin veden laatikkoon ja annoin taas seistä hetken. Vieläkin vierre oli todella tummaa. Jos olisi ollut keitto mahdollisuutta olisin vielä ainakin kerran huuhdellut.

Tällainen "proseduuri" siksi kun ajattelin jotta kun keitän humalia pidemmässä vedessä saan enemmän vähemmällä. ;-)

No katastrofihan siitä tuli. Nuo ensimmäiset kattilalliset olivat niin sokeripitoisia jotta rapa/rupa (sanoppa JJ mikä on oikea nimitys), alkoi kellumaan pinnalla, eikä laskeutunutkaan pohjalle! Joten lappoaminen ilman sakkoja oli lähes mahdotonta jollei halunnut jättää leijonan osaa vierteestä kattilaan. Taas humalat oli hetken ongelma isossa kattilassa kunnes keksin laittaa tee-sihvilän pohjalle jotta sain lapottua vierteen pois.

Kun vihdoin sain lapottua vierteen siihen 20 litran tönkkään oli minulla n15l tavaraa. Laitoin ensin n4l kiehuvaa vettä jolloin siellä oli se 20 litraa. Tönkässä oli ilmaa aikas paljon, joten "fiksuna" miehenä täytin sen lähes kokonaan siten jotta kallistin kanisteria. Tajusin vasta hetken päästä, jolloin oli jo myöhäistä, ettei minun olisi tarvinnut sitä täyteteen kaadella vaan puristaa loppu ilma pois. Tarttee toivoa että, vierre kuitistuu sen verran ettei kanisteri avatessa ole ylitäynnä. Jos taas vierteen OG on liian alhainen tarvinnee laittaa jotakin sokerin tapaista tapojeni vastaisesti nostattamaan sitä.

Nyt kanisteri on parvekkeella. Keli oli yön n.+1C ja aamulla n.0C.
Joten tästä noChill jutusta voikin tulle trueChill. =-)

Niin sen verran piti vielä sanomani jotta oluessa joko todellakin on mieto savustuksen maku tai sitten kuvittelen kaiken ;-)

2 kommenttia:

JJ kirjoitti...

Eipä tuo nyt niin katastrofilta vaikuta :-)

En nyt varsinainen kielitoimisto ole mutta itse käytän tuosta mönjästä nimitystä rupa, tätä myös Järmälä käyttää kirjassaan. Minusta rapaa on sitä mössöä joka tarttuu kenkiin kuraiselta tieltä.

Anyway,
Noin se rupa tekeekin kun ei jäähdytä. Eli relax and have a homebeer vai miten noilla ulkomaan foorumeilla tilannetta yleensä kommentoidaan. Tuo ei ole sokeria vaan saostuneita valkuaisaineita, ilmiö on sama kuin kananmunan rikkominen kiehuvaan veteen. Määrä vähenee jos juuri ennen kunnon kiehunnan alkamista kuorit suurimman vaahdon pinnalta, tällöin se ei kiehumisen alkaessa pääse hötööntymään vierteen joukkoon.

Vierteen jäähtyessä, tapahtuu se sitten nopeasti jäähdyttimellä tai hitaasti no-chill menetelmällä, rupa laskeutuu pohjalle. Itse olen nostanut riittävästi jäähtyneen (kanisteri on tarpeeksi jämäkän tuntuinen) astian suoraan pöydälle, ja laittanut ohuehkon kirjan alle siten että pohja on vinossa. Seuraavana päivänä olen laponnut viereen käymisastiaan pohjan korkeimmasta kohdasta, rupaa ei tule mukaan nimeksikään eikä vierrettä mene juurikaan hukkaan.

Humalat laitan kiehumaan käymispussissa, jolloin niistä ei ole ongelmaa lapotessa. Käytän kokonaisia, luultavasti pelletti on niin pientä mujua että se taas vajoaa itsekseen pohjalle muun ruvan sekaan vierteen jäähtyessä.

Omiin kokemuksiin perustuen voit ottaa rennommin kanisterin täytön kanssakin, ei sitä kukkuralleen tarvitse täyttää :-P

En parissa tällä tekniikalla tehdyssä ole huomannut mitään ilmasta aiheutuvia makuvirheitä, olen täyttänyt vain normaalisti "niin täyteen kuin menee" enkä edes puristellut ilmoja pois. En usko että ilma pilaa vierrettä vaikka kanisteri olisi vain puolillaan, jos säilysaika on vain päivä, pari. Ei se kaikki ilma välittömästi vierteeseen liukene, jos kanisteria ei jatkuvasti ravistella on hapettuminen melko hidasta. Aussifoorumillahan kehotetaan tiukasti desinfioimaan letku ja kanisteri juuri ennen vierteen lappoamista, mun päähän ei vaan mene että kovin moni pöpö elelee kanisterissa jossa on kiehuvaa vierrettä. Toki jos aikoo säilyttää vierrettä viikkoja/kuukausia ennen käyttämistä, alkaa desinfiointi ollakin tärkeää. No, mä otan muutenkin desinfioinnin kanssa hiukan rennommin...

Tuskin savun maku on mielikuvitusta, luulisin että se tuntuu jo aika pienessä määrin. Jään mielenkiinnolla odottamaan lopputulosta.

ESB kirjoitti...

Siksi ajattelin sokeri pitoisuuden vaikuttavan rupan käyttäytymiseen kun sellainen kattilallinen joka oli huuhteluveden kanssa otettu mäskäys latikosta, eli sokeri pitoisuus huomattavasti pienempi varsinkin kiehutuksen jälkeen, käyttäytyi "normaalisti". Eli siinä kattilallisessa rupa painui pohjalle ja pysyi siellä.

Tuo rupa, rapa juttu tulee sellaisesta kun olen tätä nettiä lukenut ja täältä kun löytää kaikelaista jännää. Niin muistelisin vain että, jossain päin oli sellaisia eri nimiä tuolle sakalle mikä muodostuu oluen teon eri vaiheissa.

Onko siis niin jotta senkuin vain lappoaa koko roskan kanisterin ja odottelee sitten tätä rupan pojalle laskeutumista. Kyllä se aika tiiviisti pohjalla pysyi, se mitä sinne nyt menikin.

Tuollainen kirja viritelmä, tai mikä aina lienekään, on omassa käytössä myös. Yleensä aina kun vierrettä siirrä lappoamalla.

Eikä minulla nyt varsinaisesti mitää paniikkia ole ollut. Kunhan dramatisoin hiukan jotta olisi mukavampi lukea ;-p

Jos ja kun tuo tuosta nyt valmistuu. Pitää toimittaa sinulle (ainakin) yksi pullo koe maistoon, jollaikin keinoin. =-)