torstaina, syyskuuta 27, 2007

ASB

Pullo ASB:t maisteltu.
Maku miellyttävä. Maltainen mutta ei makea, humalointi tulee mukavasti esiin, eikä ole liian voimakas.... Ainakaan omaan makuuni. =)

KEG siirretty kylmään.

10 kommenttia:

jay kirjoitti...

Morjens,

Täälläkin päin on tapahtunut hissukseen. Lager on siirretty secondaryyn jo aikaa sitten ja suunnitelma hunaja- alesta vaihtui hunajalageriin. Mätkäisin siis vierteen suoraan edellisen lagerin hiivakakun päälle sen enempiä kursailematta. Aiemmin en ole tuota kokeillut, käymään tuo lähti todella nopeasti (pulputus alkoi parissa tunnissa) jonka jälkeen siirsin viileämpään (n 13c)jatkamaan käyntiä.

Viikonloppuna mäskäsin APAn ja käytin tuossa kuten hunajalagerissakin (mulle) uutta menetelmään jossa vierteen nopealle jäähdytykselle viitataan kintaalla. Sopii mulle hyvin kun ei ole vierteenjäähdytintä tullut tehtyä. 40l kattilaa jossa on parikymmentä litraa kiehuvaa vierrettä on aika riskaabelia lähteä kantamaan ulos jäähtymään ja jäitä tuon jäähdytys vaatii melkoisen määrään, toki silloin vierremääräkin on pienempi.

Linkkejä aiheeseen http://www.thebrewingnetwork.com/phpBB2/viewtopic.php?t=4217 ja http://www.aussiehomebrewer.com/forum/index.php?showtopic=10536 , ideana on se että kuuma vierre lapotaan kanisteriin ja korkki kiinni. Vierre hoitaa desinfioinnin, kun ilmaa ei jätetä kanisteriin on kuumahapettumisen riski myös hyvin pieni. Teoriassa botuliiniakin voisi syntyä, mutta noilla foorumeilla oli löydetty tutkimustulos jonka mukaan jo yhden IBUn humalointi estää botuliinin synnyn. Jotkut ovat säilyttäneet vierrettä jopa 6kk ennen siirtoa käymisastiaan ja käyttämistä, makuongelmia ei ole ollut.

Rupa tippuu tässäkin nätisti kanisterin pohjalle vajaassa vuorokaudessa ja käymisastiaan saa lapottua täysin kirkasta vierrettä.

Periaattessahan tällä tekniikalla reilulla kanisterimäärällä voisi yhdenn viikonlopun aikana huhkia reilun määrän käynmisvalmista olutta ja laittaa käymään sitten sen mukaan miten riittää tyhjiä pulloja, käymisastioita ja aikaa...

ESB kirjoitti...

blaah, kirjoitin romaanin verran vastausta ja kun julkaisun aika tuli, ruutu välähti parikertaa ja kaikki poissa...

ESB kirjoitti...

Olen myös kerran koitanut laittaa tuoreen vierteen edellisen päälle. Ja sekin lähti todella mukavasti käyntiin. Ajattelin tuolloin jotta varmaakin siinä kakussa on tarpeeksi hiivasoluja vaikka ei ilmastaisi ollenkaan. Tosin en nyt niin kauheasti ilmasta muutenkaan.

Tuo jäähdytys juttu on mielenkiitoinen. Olen vastaavanlaista ajatellut joskus mutta en näin pitkälle. Uutteesta tekemisen hyväpuolihan on se, että aikaa palaa huomattavasti vähemmän. Tämä sinälläänhän "ratkaisisi" sen. Menisihän siihen mäskäykseen ja kiehutukseen edelleen sama aika mutta sen voisi sijoittaa johonkin sopivaan rakoon. Käyttäminen olisikin sitten kuin uuteoluen kanssa toisin ilman kiehuttamisia.

Mitä astiaa käytät (kiehuvan) vierteen säilytykseen?

jay kirjoitti...

Mä en koskaan luota näihin webbihärpäkkeihin ja aina ennen lähetystä tulee tehtyä ctrl+a ja ctrl+c ;-) Saapahan romaanin palautettua helpommin jos jokin menee vikaan.

Noissa ulkomanelävien foorumeissa tunnutaan käyttävän paljonkin tuota vanhaa hiivakakkua. Jotkut käyttävät pari- kolme kertaa, joku lähde väitti että hiiva kestää jopa 8-12 kertaisen uudelleenkäytön ennenkuin ominaisuudet alkavat huonontua huomattavasti.

Noin pitkällinen käyttö tietty vaatii jo suunnittelua, satseja täytyy laittaa tulemaan tasaista tahtia ja tehdä joko koko ajan samaa tavaraa tai räknätä järjestys vaaleasta vähähumalaisesta tummaan voimakashumalaiseen. Uusimmassa (kolahti eilen postilaatikkoon) Brew Your Ownissa oli muuten artikkeli aiheesta ja lisänä ohjeita hiivan talteenottoon ja pidempiaikaiseen säilytykseen.

Jos tekee tuon mainitsemani vierteen jäähdyttämättömyyskikan, on käyntiinlaitto vielä nopsempaa kuin uutepurkilla: lappoaa toiseen astiaan ja tuikkaa hiivan perään. Ei tarvitse taikinakaapimella raapia viimeisiäkin uutteenrippeitä säilykepurkin pohjalta. Tosimieshän voisi heittää hiivan suoraan kanisteriin ja vaihtaa korkin vesilukolliseen, vaikka rupaa on pohjalla niin sinnehän ne jäävät secondaryyn siirrettäessä. Tiedä sitten saako olut makua rupasta jos se siellä käymisajan on? Toisaalta jos Ausseilla rupa on 6kk säilytyksen ajan kanisterissa niin vaikuttaako viikko-pari hommassa enää mitään...

Vierteen olen pukannut juomavedelle tarkoitettun kanisteriin, Plastex 609. Ilmoitettu tilavuus taitaa olla 20l, mutta 21 menee kun piripintaan täyttää. Valmistusmateriaali on PE-HD joka wikin mukaan (http://en.wikipedia.org/wiki/High_density_polyethylene )
kestää lyhytaikaisesti 120 c lämpötilaa. Varmuudeksi kanisteri on ollut lappoamisen ajan 40l saavissa, mutta ainoastaa pientä löystymistä kanisterissa olen havainnut. Letku tosin kuumudesta tuppaa lapotessa litistymään.

Ja hei, jos on kylmä kämppä, tuon voi laittaa yöksi peiton alle jalkopäähän, jalat on takuulla aamulla vielä lämpöiset :-P

jay kirjoitti...

Löytyi kuvakin kanisterista, http://www.plastex.fi/nettilomake/asiakas/kuvat/2722006_15939_VESIASTIA_20_L_6090617.jpg

jay kirjoitti...

Höh, linkki meni katki. Loppuosa on 006_15939_VESIASTIA_20_L_6090617.jpg

Löydät tuo sivuilta kun kurkkaat kanistereita ja siellä vesiastia 20L

ESB kirjoitti...

Löysin kuvan. Mites semmoinen ajatus menisi: Siellä näyttäisi olevan myös sellaisia joissa hana on pohjalla (tuossahan se on korkissa), niin laskisi vierteen sitäkautta ulos? Tulisiko rupaa mukaan vai jäisikö pohjalle? Hanahan on parisenttiä pohjasta.

Tuo 20 litraa sopisi minulle mainiosti kun keittovälineitä on vain noin kahteenkymmeneen litraan asti.

Semmoinen jäi uupumaan kysymyksistä (joka kyllä romaanissa oli): Laitatko "lisä"veden hiivastamisen yhteydessä vai jo siinä vaiheessa kun laitat säilöön? Vai käytätkö ollenkaan vettä korvaamaan sitä joka kiehutettaessa haihtuu?

Olen kanssa lukenut hiivakakun käytöstä paljon mutta kun ei oiken ole ollut mahkuja tehdä montaa satsia peräkkäin, niin on jäänyt siihen yhteen. Koitin ottaa yhdestä oluesta kakun taltee olut pulloihin. Niin kauan luulin onnistuneeni kunnes aukaisin ensimmäisen ja meinasin käyttää sen. Korkki jysähti päin naamaa ja huuli oli turvoksissa parituntia. Sotku kuohui pullosta lattialle käden kautta ja haisi pahalle. Haju ei tahtonut lähteä kädestä millään. :P

Ensimmäiseen satsini jonka mäskäsin, jäi rupaa mukaan. Vierre oli hiivastettaessa suht kirkasta ja rupa sangon pohjalla. Kun pukkasin hiivan tupaan ja käyminen alkoi, oli vierre sameaa kuin lontoon sumu. Mutta kun siirsin vierteen kakkos astiaan, oli hiiva ja rupa enimmäkseen lasketunut pohjalle. Kakkos vaihe humalien kanssa kesti vähän kauemmin ja sain kuin sainkin senkin oluen kirkkaana pulloon ja tynnyriin.

Itse olen käyttänyt silikoni letkua kuuman vierteen siirtelyyn. Ei ole litistynyt eikä ollut muutakaan ongelmaa.

Täytyy jatkaa siivousta ;)

jay kirjoitti...

Eiköhän se toimisi. Tuo rupaa liikkuu paljon helpommin kuin hiiva, mutta lapollakin saa helposti kirkkaan vierteen talteen sen päältä. Hanan käyttö onnistuisi tuossa mun mallissakin jos säilyttäisi kanisterin mahallaan. Tuossa on vaan surkea hana, ei ole kierrettävällä venttiilillä, vaan sellaisella painettavalla kumitössäleellä. Tulee sormi kipeäksi kun odottaa tyhjenemistä...

En siis noita ole ostanut tätä tarkoitusta varten, sattuivat olemaan valmiiksi.

Tässä systeemissä olen keittänyt koko reilun 20l vierteen, eli alussa on sen verran enemmän että haihtumista ei tarvitse kompensoida. Toki voi keittää pienemmän määrän tujumpaa vierrettä ja jatkaa vedellä sopivaan OG:hen, mutta tässä täytyy desinfioinnin takia käyttää luonnollisesti kiehuvaa vettä. Tuossa tujummassa vierteessähän on se ongelma että humalasta ei saa siihen katkeruutta yhtä paljon kuin laihempaan.

Mulla hiukan riippuu tilanteesta lisäänkö vettä vai en. Pyrin yleensä keittämään koko vierteen, mutta jos mäskään joukkoon vain hiukan maltaita, teen sen 6L kattilassa, keitän tässä ja lisään uutteen loppuvaiheessa. Tuosta kaadan käymisastiaan ja hanasta kylmää vettä päälle toivottuun vesimäärään asti. Vierre jäähtyy riittävästi samantien, hiiva megeen ja menoksi.

Onni ettet saanut korkkia silmään jos se noin kovalla paineella tuli. Järmälän Kotipanimomestarin käsikirjassa on hyvät ohjeet tuohon hommaan, lyhyesti ideana on pestä hiiva keitetyllä vedellä ja pullottaa vasta sitten. Paha haju on saattanut johtua hiivan autolyysistä, pesun jälkeen pullotuksessa sakkaa on melko vähän. Lisäksi homma vaatii tarkkaa desinfiointia etteivät vieraat mikrobit pääse pilaamaan hiivaa. Tuossa sun tapauksessa jokin hommaan kuulumaton bakteerikin on saattanut saada tuon paineen aikaan.

Jos laitat profiilitietoihisi meiliosoitteen, voin ottaa kirjan hiivan pesua käsittelevistä sivuista kuvat ja lähettää lukemiseksi. Tähän blogiin kai kommentoija ei pysty kuvia liittämään?

Tuo sameneminen käydessä on järkeenkäypää, hiivan tuottama hiilidioksidi tekee virtauksia vierteeseen ja sameuttaa sen. Mutta mites tuon erän maku, huomasitko mitään rupan aiheuttamia virheitä?

Kiitos letkuvinkistä, täytyy kysyä tuota paikallisesta kumi/muoviliikkeestä. Nykyinen on tiesmitä halpaa ja kirkasta muoviletkua ja menee tosiaan kovemmassa lämmössä aivan lötköksi.

ESB kirjoitti...

Olen koittanut löytää tuon Järmälän kirjan. Olen jopa mailannut hänelle itselleen mutta tuloksetta.
Laitoin profiiliin yhden maili osoitteen, ottanen sen pois sitten kun olet mailannut.

Laitan vaikka sitten oikeasta postistani viestiä myöhemmin.

Mielestäni rupa ei vaikuttanut oluen makuun, ainakaan huonontavasti. ;-)

Kävin tänään hakemassa pari samanlaista pönikkää kun sinulla on. Maksoi 9,90€ kun taas sellainen jossa hana kyljessä, maksoi 30€ !

Olen lukenut sitä aussi foorumia mielenkiinnolla. Olen tullut siihen tulokseen jotta yrittänen tehdä ns. tupla annoksen ja mahdollisesti humaloida vierrettä pönikässä kahdella eri tavalla. Aiemmin ajattelin tehdä sen hopback systeemin jossa aromihumalat pakataan putkiloon jonka läpi kiehuva vierre lasketaan jäähdyttimeen. Jolloin humala aromin pitäisi jäädä (suljettu järjestelmä) kaikkineen jäähtyneeseen vierteeseen. Tässähän on myös kiehuva vierre ja suljettu järjestelmä =).
Ajattelin jotta tekisin juurikin siten, että koitan tehdä sen verran "pitkään veteen", että ei tarvitsisi lisätä vettä kanisteriin. Mutta kuitenkin siten jotta jos jää vajaaksi niin lisään kiehuvaa vettä vajauksen verran. Ominaispainon mittaaminenhan sinällään voi olla ongelmallista kiehuvasta vierteestä =).
Ensin ajattelin ostaa 16 litran ja 5 litran pöniköitä siten jotta voisi pullottaa samalla kiehutettua vettä jolla sitten laimentaisi vierteen oikeaan ominaispainoon kun käytön aika tulisi. Mutta kuten jo sanoit katkeroita saa paremmin pitkässä vedessä.

Tarttee vain miettiä mitä koittaisi tehdä. Voisi vaikka koittaa sellaista, että tekisi jonkin miedon vaalean josta toisen käyttäisi Nottinghamilla jossain 20c tienoilla ja toisen BREWFERM LAGER hiivalla tai sitten kummatkin Nottinghamilla mutta eri lämpötiloissa. Saisi kokemuksia hiivasta. No ensin täytyy katsoa mihin välineistö riittää.

jay kirjoitti...

Moro taas,

laitan myöhemmin tänään sulle postiin nuo sivut hiivan pesemisestä.

Jos rupa ei huonontanut makua, voisi siis edelleen virtaviivaistaa prosessia käyttämällä vierteen kanisterissa. Tosin ongelma on miten siivoaa kanisterin jos käydessä on ollut voimakas krausen... no ehkä testaan tuota jossain välissä.

Mä huomasin myös tuon ominaispaino-ongelman. Pitää olla jonkinlainen peukalotuntuma oman laitteiston tehokkuudesta jotta OG on edes siellä päin mitä haetaan. Toki sen pääsee mittaamaan kun hiivan lisää ja tarvittaessa tuossa vaiheessa korjaa ylöspäin esim. sokerilla jos jää tavoitteesta huomattavasti. Mutta tuo sokerin kanssa läträäminenhän ei kovin suositeltavaa ole, ainakaan suuressa (mulle yli 10% kaiken käytettävän maltaan/uutteen) määrässä.

Tuota kiehutettua vettä en kyllä jaksaisi missään nimessä pullotella. Jos lisään vettä hiivausvaiheessa, otan sen suoraan hanasta. Jos hiiva on kondiksessa ja hyvin herätetty alkaa niin nopeasti voimakas käyminen ettei mahdollisesti vedessä olevat kilpailevat mikrobit pääse voitolle. Mutta tämä on vain mun mielipide, ei kiehutetun vedeen käytöstä haittaakaan ole, työtä se vain lisää.

Mä olen ajatellut aivan samaa, tekisi kerralla kahden satsin miedon vaalean vierteen, toiseen ale ja toiseen lagerhiiva. Okei, kummastakaan ei aivan tyypillistä tule (yleensä eri humalat ja mäskäys ainakin), todennäköisesti kuitenkin ihan maistuvia juotavia ja nimenomaan pääsisi näkemään hiivan tekemän eron.

Brewfermin lageria olen muuten käyttänyt, toimi mielestäni hyvin n 15c käytettäessä. Netistä löysin toisenlaisiakin kommentteja, jotkut valittelivat hiivan aiheuttaneen kovin hedelmäisen maun, jotkut jopa väittivät että tämä tulee alhaisessa lämpötilassa käytettäessä ja hiiva toimii ok parinkymmenen asteen kieppeillä! Eli juuri päinvastoin kuin normaali lagerhiiva. Mene ja tiedä, mulla toimi kuitenkin ok.